tiistai, 10. toukokuu 2011

Näin analysoin uniani

Oon kirjottanu ylös uniani, ja aloin miettimään sitä miten David Mamet kirjoitti jossain kirjassa josta Keijolla oli moniste: ”Uni ja elokuva ovat kuvien asettamista rinnakkain kysymykseen vastaamiseksi.”

Uniselostus on aika kiehtova tapa esittää paikoin hajanainen juoni. Tiivis. Itseään selittävä. Siitäkin hyvä, että dialogi ei ole vahvuuteni.

Tälleen sit aina kirjaan ylös kiinnostavat unet tai osiot ja puran tulkinnoiksi. Unet on aina alitajunnan symbolisia viestejä tietoisuudelle. Seassa on on aina kaikenlaisia toiveiden toteutumia ja vaarallisten tai stressaavien tilanteideiden simulaatioita. Muistoja jotka on jo unohtunut. Viimeaikojen tapahtumien käsittelyä. Kysymyksiin vastaamista myös. Joskus olin unessa kirjastossa ja löysin kirjasta yhden säveltäjän nimen, mitä olin miettinyt kaksi viikkoa aiemmin onnistumatta. Alitajunta työskentelee aina.

 

Uni epätietoisuudesta ja stressistä

Kello on viisi kun herään unen sisällä, kun kämppikseni Jari, joka ei oikeasti ole kämppikseni, asuu vaan samassa asuntolassa, on laittanut valot päälle ja kantaa laukkuja. Hannu-opettaja käy huutamassa ovelta että pitää mennä jo. Yritän kysyä Jarilta ja Hannulta mistä on kyse, huoneessa häärii muitakin ihmisiä mutta kaikki luulevat että vitsailen. Kaikilla on kiire, kohta on lähtö, vain minä en tiedä minne.

Lopulta hermostun ja huudan ääni särkyen että MINNE tässä ollaan menossa MIKS ja MITÄ HÄH

Telttaretki metsään koulun kanssa, vastaavat kaikki jotenkin tuomitsevasti ja paheksuvasti. Siitähän on puhuttu ja monta viikkoa. NO EN MINÄ OLE KUULLUT, karjun ja alan vihaisena pakkaamaan tavaroita. Vaatteita on ihan liikaa enkä löydä retkeilyyn sopivia, pengon niitä kaapeista ja laatikostoista ja pinoan omalle sängylle ja Jarinkin. Minua suututtaa hirveästi ja muut alkavat ja lähteä ulos, panikoin vain enemmän.

 

Herätessäni oikea kämppis muistuttaa haravointipäivästä joka on tänään. Kuulin siitä ensikerran vasta eilen! Toissapäivänä suututti irkissä kun joku oletti kaikkien tietävän yhdestä nettisivusta ja aiheutti vain hämmennystä ja yhden riidankin. Vaatteiden paljous on suoraa heijastumaa siitä, miten olen pakannut vaatekaappiani laukkuihin, koska koulu loppuu pian. Kaikkia en ollut edes käyttänyt koko lukukaudella.

Telttaretken yhtymäkohtia oikeaan elämään en osaa paikallistaa tarkkaan. Ehkä se liittyy siihen miten olen tutkinut luonnonmukaista ruokavaliota viimeaikoina. Prosessoitu laitosruoka on ärsyttänyt jo pitkään.

Uni on siis kokoelma erilaisia turhautumia ja ärsyyntymisiä.

 

Joskus unen purkaminen tuo suurempia ahaa-elämyksiä, mutta jo näinkin lievä viesti on ihan tarpeellinen viesti. Uni varoittaa liiasta stressaamisesta ja negatiivisuudesta.

Unien tulkinta on itsensä kuuntelemista.

sunnuntai, 8. toukokuu 2011

kolumni Osama bin Ladenista, kostosta ja myötätunnosta

Ei tuomita voi, ken ymmärtää

”Oikeus on tapahtunut”, lausuu Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama juhlallisesti. Al Qaidan johtohahmo Osama bin Laden on surmattu amerikkalaisessa sotaoperaatiossa. “Tämä on hieno ja historiallinen päivä!”

Obama muistuttaa kaikesta pahasta mistä bin Ladenia syytetään. WTC-tornien tuhoaminen. Tuhansien viattomien kuolemat. Obama vakuuttaa, että Osaman pelistä pois saaminen on ilouutinen kaikille jotka uskovat rauhaan ja ihmisarvoon. Ja ihmiset iloitsevat.

Minä en. Ihmettelen, olenko ainoa, jonka mielestä tässä ei tapahtunut oikeus. Tämähän oli vanhanaikainen kosto, murhaajan murha, ei oikeudenkäyntiä, ei edes oikeita hautajaisia. Silmä silmästä, hammas hampaasta.

Kai me kaikki olemme kuulleet käskyn  ”Rakasta vihamiestäsi”? Entä ”tee muille, niin kuin itsellesi tekisit”? Mihin on jäänyt myötätunto, ihmisyys? Jokainen ihminen on arvokas. Jokainen ihmiselämä on korvaamaton. Ei kenelläkään ole oikeutta riistää sitä toiselta.

Aina kostomentaliteetti ei kärjisty näin pitkälle, mutta silloin tällöin ihmisten mielipiteet pelottavat minua. ”Eläinrääkkääjiä sietäisi kiduttaa.”  ”Koulukiusaajat saisi viedä saunan taakse!”

Tosiaanko me tuomitsemme toisiamme näin hurjasti? Olemmeko näin kykenemättömiä samaistumaan muiden asemaan, miettimään miksi he toimivat niin kuin toimivat? Näin valmiita nimeämään ihmiset pahoiksi, kostamaan, eliminoimaan?

Meillä on syymme kaikkiin tekoihin. Kukaan ei ole luonnostaan paha, eikä tahallaan. Osama bin Ladenillakin oli perhe ja ystäviä. Todennäköisesti hän uskoi tekevänsä oikein. Jokaista ”pahaa” ihmistä jää joku kaipaamaan.

Dalai-laman lausunto bin Ladenin kuolemaan oli ainoa uutinen, jota lukiessa nyökkäilin hyväksyvästi: ”Ymmärrettävää, mutta surullista.”

Toivottavasti myötätuntoa löytyy muiltakin kuin Nobelin rauhanpalkinnon saajalta.

keskiviikko, 4. toukokuu 2011

otteita

en oo osannu piirtää, niin oon kirjottanu. sellaset 1000 sanaa päivässä.

kai sitä vois copypeistata. Luen A.W. Yrjänän päiväkirjaa, lainaukset siitä ellei muuten mainita.

---

”Laulaminen on keino levittää runoutta, antaa runoutta. Ja runous, se on ainoa mahdollisuus. Se on rauhaa, kaiken jakamista, uskontoa, tasa-arvosuutta, ymmärtämistä.”

Levittäminen ja ymmärtäminen. Kai ne ovat kaikkien taiteilijoiden, ajattelijoiden ja tiedemiesten suurimmat halut maallisten tarpeiden jälkeen. Näistähän puhuin Manifestissakin. Näistä puhui Zeitgeist-liike. Jos lukisin enemmän, tietäisin että näitä miettivät muutkin joista tuli historiallisesti merkittäviä. Minä haluan oivaltaa ja jakaa oivallukset muille. Se on suurta ja hyvää ja merkittävää. Tärkeää.

---

”Tarvitsen enemmän kuria, enemmän työtä tehtäväksi. Enemmän itseä tehtäväksi.”

”Kaikki tämä keskinkertainen hyväksyminen, jota en voi itselleni selittää muulla kuin että olen tehnyt kaikille mieliksi. Se nostaa halun lyödä ja hajottaa oma työnsä. Ajatusten pitää olla vaarallisia, niiden ptää haastaa olemassa oleva, ei saada ihmisiä ihailun valtaan. Minua ei kiinnosta viihtyminen, ei viihdytys.”

Samaa mietin aina kun joku deviantartissa lisää huonon työn suosikeihinsa. Kun kuva kissanpennusta saa enemmän kommentteja kuin teos jossa on oikeaa sisältöä. Vaikka sillähän siellä deviantartissa ollaan, halpoja kommentteja roskataiteeseen. Haluan sieltä pois. Haluan oman nettisivun jossa ei ole sitä roskaa eikä houkutusta laittaa sitä sinne. Heikoilla hetkillä deviantart ei ole minulle hyväksi.

Ja tässä kaksituhattaluvun nuori taiteilija rinnastaa deviantart-galleriaansa A.W.Yrjänän lukeneeseen tekstiin. Oliko silloin edes nettiä kun Yrjänä tätä päiväkirjaa kirjoitti. 1995. Netti on halpa. Mutta myös korvaamaton työkalu. Jälleen, valtaosa kaikesta on paskaa. ”Paskasta kasvaa kukkia.”

---

Juhliminen on niin rankkaa. Uuvuttavaa samalla lailla kuin viihde. Mulla ois parempaakin tekemistä kuin viettää perinteisiä juhlia perinteisellä tavalla. Tänään ei tee mieli juhlistaa mitään. Mutta kuuluis. Kirjallisuuskerholaiset haluaa varmaan tehdä jotain. Mennä Ouluun marssimaan ehkä. Minä haluan lukea ja kirjoittaa kun kerrankin on se olo.

Muutenkin juhlat ovat epämiellyttäviä. Pikkusisko soitti joitain päiviä sitten ja ilmoitti ettei juhli ensi kuussa syntymäpäivää. Se täyttää kymmenen. Olin hyvin tyytyväinen siskooni. Siinä on lupaavasti samaa kuin minussa. Sen aikuistuminen on toivottavasti helpompaa kuin minun. Minun piti itse ottaa selvää ja kasvattaa itseni. Nellillä on isosisko jonka kanssa voi puhua.

---

”Keskityn runouteen, jota kukaan ei tarvitse. Se on runouden ydin.”

Hyöty-yhteiskunnassa ei ole taiteilijoita. Ajattelijat eivät mahdu tehokkuusajatteluun.

---

Mitä minä silloin tein kun ei ollut nettiä? Siitä on aikaa. Katsoin kai televisiota, turha huijata itseä, pahempaa ajanhukkaa ja itsetiedostamattomuutta minun elämä silloin oli.

---

”Kikke sanoo aivan oikein sen olevan kauheata kuultavaa, että pidän työtäni (lue:itseäni) tärkeimpänä asiana ja arvostan sen kaikkien ihmisten edelle.--- En ajattele, että minun on  näin tehtävä, vaan että näin on jokaisen tehtävä.”

Minulle ainakin työ on se tärkein. Terveys on tärkeä että kykenee työskentelemään. Rakkaus ja ystävät ja perhe on tärkeää mielenterveydelle. Työn tekemistä ei voi lopettaa tai tulee paha olo. Pitää tehdä jotain. Siten voi täyttää potentiaalinsa, elää hyvää elämää olemalla rakentava, luomalla parempaa maailmaa. Löytää uutta, luoda uutta.

---

Keijo ehdottaa että hankin kesällä porsaan, ne ovat yhtä älykkäitä kuin koirat, älykkäämpiäkin.

”Teet sika-blogin!”

”Ja sit ranskannetaan se ja oot kuuluisa Ranskassa.”

”Sit oot ’Suomalainen sika-nainen!’”

”Jos äiti ei suostu niin teen valokuvablogin meidän talon siivoamisesta!”

”Alan soittelemaan ja kertomaan kiinnostavia faktoja sioista”

”Sit sun äiti onkin se joka hankkii sen sian”

”Sit teet blogin siitä miten ne siivoaa, äiti ja sika”

”Onhan sika siisti eläin!”

Hihii

---

Niin, piti kirjoittaa uskonnottomasta rukoilusta. Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa rukoilevat ihmiset olivat onnellisempia kuin ne jotka eivät rukoile. Tässä on järkeä. Rukouksia on kahdenlaisia. Kiitosta asioista jotka on saatu. Ruokarukous esimerkiksi. Tietoista kiitollisuutta hyvistä asioista elämässä. Tämä on hyvä, kiitollisuus on tärkeää kaikille.

Sitten on pyyntöjä. Tärkeää pyyntörukouksissa on kuitenkin se, että täsmentää pyyntönsä tarkasti ja kohtuullisesti. Sen sijaan että ajattelee ”Saisinpa miljoona euroa”, miettii miksi haluaa varallisuutta, mikä on halu sen taustalla, esimerkiksi ”Voisin jättää paskatyön jos olisin rikas”. Sen jälkeen voi miettiä mitä realistisia ratkaisuja ongelmiin on. ”Haluan toisen toimeentulotavan tämän työn sijaan.” Sen jälkeen voi miettiä mitä voi itse tehdä ratkaisun hyväksi.

Ideaalinen rukous on lopulta ”Toivon voimia ja viisautta itselleni ja muille ihmisille” jne. Ja se on jo lähellä itsesuggestiota. Siinä vaiheessa on lähellä muutosta.   

Aijoo ja meditaatio

---

Parissa kohtaa mun omatunto särähti että "eihän tätä voi laittaa kaikkien luettavaks, sille ja sille tulee paha mieli."

Ehkä turhaan, ei kai näissä mitään oo.

 

maanantai, 2. toukokuu 2011

maanantaiaamu vapun jälkeen

sunnuntai, 1. toukokuu 2011

huonoa mutta pakollista